Juoksutusta

Koirat tarvitsevat kipeästi juoksuttamista, sillä niillä on liikaa energiaa ihan vaan neljän seinän sisällä hengailuun. Raskaana oleva nainen taas ei kaipaa turhilla asioilla juoksemista ollenkaan. Villi ajatuksenjuoksu puolestaan on kai aivojen itsepuolustusmekanismi liian tylsäksi käyvässä arjessa...

Ajatusten juoksu

Odottelu vaan jatkuu. Yksi hyvä puoli (ja melkeinpä ainoa) siinä on se, että luovat ajatukset ovat alkaneet taas juoksennella ihan villinä. Kun ei itse pysty juuri "juoksentelemaan", niin pääkoppa kehittää aikansa kuluksi vaikka minkälaisia ideoita ja olisikin tosi ihanaa vaan tarttua tuumasta toimeen. Mutta. Vaatehuoneen ovea (jossa kaikki luovuusvälineet ovat) ei kannata tuosta vaan mennä avaamaan, sillä saattaa nimittäin jäädä tavaravyöryn alle. Joten se siitä itsensä toteuttamisesta. Jos vaatehuone olisikin siisti ja hyvin organisoitu, olisi minulla ainakin sata rautaa tulessa. Ainakin huovutus-, paperimassa- ja tuftausvälineet olisivat esillä. Ja huushollikin varmasti sen näköinen... ;) Blääh.

Kuukauden paketti

Eilen kolahti luukusta Lasten oman kirjakerhon paketti, oikein kivannäköinen ja houkutteleva sinänsä, mutta minulla kiehahti. Olin muutama viikko sitten saanut puhelun, jossa luvattiin laittaa minulle tuotepaketti tutustumista varten. Jos en sitten kuitenkaan haluaisi ryhtyä kerhon jäseneksi, niin palauttaisin vain tuotteet takaisin kerholle kahden viikon kuluessa. Ja niin tein. Noh, homma ei siis ollutkaan niin simppeli. Tuohtuneena sitten soitin heti asiakaspalveluun ja siellä päässä asiaa kommentoitiin tyyliin "posti kulkee ja kusti polkee..." ja että "rouva voi käydä palauttamassa paketin postiin". Aaargh, mitä juoksutusta! Jos postiluukusta kolahtaa vielä yksikään turha paketti, niin tämä "kusti kyllä polkee sen suohon" (ja loppujen lopuksi maksaa viulut mielenhäiriöstään...).

Levottomat tassut

Ei ole helppoa koirillakaan. Kömpelö olemukseni ei ole parhainta mahdollista lenkkiseuraa a) koska en jaksa tehdä pitkiä lenkkejä b) koska koirilla on innostuessaan tapana vetää ja minun ei nyt paranisi yhtään "kyntää turvallani". Pakolliset pissilenkit jäävät siis todella lyhyiksi ja siitä seuraa liian energian purkamista jatkojohtojen pureskeluun, roskisten kaiveluun ja villamaton nyppimiseen. Lisäksi toisen kaulanahkassa roikkumista ja kaikenlaista nahinaa on nyt katseltu muutaman viikon ajan... Asian parantamiseksi aion esittää perheen miespuoliselle henkilölle lisäyksiä koirapuistoiluun ja maalla käynteihin, jotta koirat saisivat tassuihinsa vähän enemmän vipinää.

Huoh.