Kirjoittelenpa muutaman sanasen tänne yleisön pyynnöstä, tarkemmin sanottuna isää varten, että on edes joskus jotain luettavaa. :)
Odottelu se vaan jatkuu. Eilen oli virallinen "eräpäivä", mutta mitään ihmeempiä tuntemuksia ei ollut/tullut, vähän vaan illasta kovisteli mahan pintaa. Mutta puhelin soi kiitettävästi ja facebookissakin oli muutama "joko nyt?" -kysely vastattavana. Illasta päätin jo, että jos puhelin vielä soi, niin annan joko Jussin vastata tai sitten en vastaa ollenkaan... Tänään on onneksi jo ihan eri tunnelma eli saa soittaa. :)
Heräsin äsken pitkiltä yöunilta todella levänneenä ja suunnittelen tässä myöhäistä aamupalaa. Kaurapuuro on maistunut viime aikoina taas enemmän kuin hyvin ja jopa kettuset lipoisivat sitä hyvin mielellään. Ehkäpä keitänkin isomman annoksen ja annan tytöillekin vähän.
Eilen muuten tutustuttiin Jussin kanssa ensi kertaa Subwayn patonkeihin ja todettiin, että hyvää oli. Kaupungin ensimmäinen Subway tuli tänne vasta noin kuukausi sitten eikä me oltu tutustuttu muissa kaupungeissa kyseisen ravintolan tarjontaan, joten nyt sitten kokeiltiin. Vähän "maalainen" olo siinä tilatessa tuli, kun piti/sai valita kaikki patongin sisukset oman mielen mukaan eikä eväitä (esim. paahtopaistipatonkia) oltukaan määritelty viimeistä kurkkuviipaletta myöten valmiiksi. Siinä sitten hätäisesti soperrettiin mitä kastiketta ja kasvista saa laittaa ja paahdetaanko vai ei. Huh. Mutta suorituksen jälkeen patonki oli kyllä hyvä ja uudestaan menemme sitten kokeneempina ja vähemmän sekavina. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Muistan itse vallan hyvin kun Maijun kanssa meni kaksi viikkoa yli. Olo oli tukala ja että otti päähän kun ihmiset soitteli ja kyseli, etttä joko joko joko? Tai mitä sinä vielä sielläteet? No asun täällä hemmetti.
Hyvä konsti on vaan odottaa sitä 18.3. klo 6.31 hetkeä ja sillä välin kääntää puhelut miespuoliselle odottajalle.
Hyvää ei odota koskaan liian kauan. Sanoo kummitäti.
On se vaan jännä, että 9 kuukautta tuntui menevän huomattavasti sukkelammin kuin nämä muutamat vaivaiset päivät... Huoh.
Niin ja voisikos tässä olla sellainen "samalla mitalla" -meininki, kun aikanaan annoin odotuttaa itseäni sen kaksi viikkoa lasketun yli? :D
Mene ja tiedä. Mutta lopputulos varmasti palkitsee!
Mä taisin säästyä pahimmalta kyselytulvalta, kun tytöt synty joko etu käteen tai heti lasketun ajana jälkeen ja Mussukan sukulaiset soittaa vaan Mussukalle. :) Mut mua naurattaa vieläkin tuo naamakirjan tilapäivitys. ;) Ja hei, mun kummilaps ei tuu tänne ennen kuin on valmis, pitäähän se omatahto tehdä selväks heti kättelyssä. ;)
Lähetä kommentti