Jaahas, se onkin sitten perjantai 13. päivä. Palasin juuri neuvolareissulta kotiin. Kaikki oli odotuksen suhteen ennallaan: verenpaineet kohdallaan, vauvan sydänäänet normaalit, jne. Odotus siis jatkuu edelleen ihan rauhallisessa tunnelmassa. Seuraava käynti onkin sitten jo maanantaina ja jos ei ensi viikon perjantaihin ole mitään tapahtunut, niin sitten passittavat äitipolille näytille (mutta sekään ei vielä takaa yhtään mitään, kunhan vaan tsekkaavat tilanteen).
Mutta aamuinen neuvolaan lähteminen kuului hivenen sarjaan "perjantai 13. päivä". Olin jo vaatteet päällä lähtöä tekemässä enkä löytänytkään avaimia mistään. Niinpä sitten soitin Jussille ja sieltä ne avaimet sitten löytyivätkin, Iisalmesta Jussin takin taskusta. Soitin sitten taksin ja hurautin sillä neuvolaan ja kerkesin onneksi juuri ajoissa. Sieltä päästyäni sain sitten anopin kiinni, joka tuli pelastamaan ja toi minut kotiin. Vara-avainkin löytyi onneksi "melkein naapurista", jonne se aikanaan vietiin tällaisten tilanteiden varalle.
perjantai 13. maaliskuuta 2009
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Yleisön pyynnöstä
Kirjoittelenpa muutaman sanasen tänne yleisön pyynnöstä, tarkemmin sanottuna isää varten, että on edes joskus jotain luettavaa. :)
Odottelu se vaan jatkuu. Eilen oli virallinen "eräpäivä", mutta mitään ihmeempiä tuntemuksia ei ollut/tullut, vähän vaan illasta kovisteli mahan pintaa. Mutta puhelin soi kiitettävästi ja facebookissakin oli muutama "joko nyt?" -kysely vastattavana. Illasta päätin jo, että jos puhelin vielä soi, niin annan joko Jussin vastata tai sitten en vastaa ollenkaan... Tänään on onneksi jo ihan eri tunnelma eli saa soittaa. :)
Heräsin äsken pitkiltä yöunilta todella levänneenä ja suunnittelen tässä myöhäistä aamupalaa. Kaurapuuro on maistunut viime aikoina taas enemmän kuin hyvin ja jopa kettuset lipoisivat sitä hyvin mielellään. Ehkäpä keitänkin isomman annoksen ja annan tytöillekin vähän.
Eilen muuten tutustuttiin Jussin kanssa ensi kertaa Subwayn patonkeihin ja todettiin, että hyvää oli. Kaupungin ensimmäinen Subway tuli tänne vasta noin kuukausi sitten eikä me oltu tutustuttu muissa kaupungeissa kyseisen ravintolan tarjontaan, joten nyt sitten kokeiltiin. Vähän "maalainen" olo siinä tilatessa tuli, kun piti/sai valita kaikki patongin sisukset oman mielen mukaan eikä eväitä (esim. paahtopaistipatonkia) oltukaan määritelty viimeistä kurkkuviipaletta myöten valmiiksi. Siinä sitten hätäisesti soperrettiin mitä kastiketta ja kasvista saa laittaa ja paahdetaanko vai ei. Huh. Mutta suorituksen jälkeen patonki oli kyllä hyvä ja uudestaan menemme sitten kokeneempina ja vähemmän sekavina. :)
Odottelu se vaan jatkuu. Eilen oli virallinen "eräpäivä", mutta mitään ihmeempiä tuntemuksia ei ollut/tullut, vähän vaan illasta kovisteli mahan pintaa. Mutta puhelin soi kiitettävästi ja facebookissakin oli muutama "joko nyt?" -kysely vastattavana. Illasta päätin jo, että jos puhelin vielä soi, niin annan joko Jussin vastata tai sitten en vastaa ollenkaan... Tänään on onneksi jo ihan eri tunnelma eli saa soittaa. :)
Heräsin äsken pitkiltä yöunilta todella levänneenä ja suunnittelen tässä myöhäistä aamupalaa. Kaurapuuro on maistunut viime aikoina taas enemmän kuin hyvin ja jopa kettuset lipoisivat sitä hyvin mielellään. Ehkäpä keitänkin isomman annoksen ja annan tytöillekin vähän.
Eilen muuten tutustuttiin Jussin kanssa ensi kertaa Subwayn patonkeihin ja todettiin, että hyvää oli. Kaupungin ensimmäinen Subway tuli tänne vasta noin kuukausi sitten eikä me oltu tutustuttu muissa kaupungeissa kyseisen ravintolan tarjontaan, joten nyt sitten kokeiltiin. Vähän "maalainen" olo siinä tilatessa tuli, kun piti/sai valita kaikki patongin sisukset oman mielen mukaan eikä eväitä (esim. paahtopaistipatonkia) oltukaan määritelty viimeistä kurkkuviipaletta myöten valmiiksi. Siinä sitten hätäisesti soperrettiin mitä kastiketta ja kasvista saa laittaa ja paahdetaanko vai ei. Huh. Mutta suorituksen jälkeen patonki oli kyllä hyvä ja uudestaan menemme sitten kokeneempina ja vähemmän sekavina. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
